http://www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/perhevakivalta.html
Väkivaltaseminaarisssa kerrottiin kuinka lähisuhdeväkivaltaa ilmenee ja kuinka siihen voi saada apua. Yksi iso merkki henkilön kokemasta väkivallasta on haluttomuus puhua ja asian kiistäminen viimeiseen asti. Usein syynä on pelko. Seminaari oli mielenkiintoinen, mutta en niinkään kokenut oppivani kovin paljon uutta. Enemmänkin seminaari sai pohtimaan että tälläkin hetkellä jotkut kokee väkivaltaa eikä seminaari auta heitä ollenkaan. On varmasti vaikea sanoa kuka kokee väkivaltaa ja kuka ei jos uhri ei puhu ja väkivaltahan voi olla henkistäkin,
Minusta mielenkiintoista on väkivallan kohteen suhde pahoinpitelijäänsä. Vaikka se on pelkoa on se myös kunnioittamista ja usein rakastamista. Luulisin että jotkut hakatut vaimot kuvittelevat etä ehkä mies vielä muuttuu ja että kaikki saadan pelastettua koska mies on joskus ollut mukava. Tämä varmasti vaikeuttaa avun hankkimista.
Tämä on yksi aiheista joiden parissa olisi minusta mielenkiintoista työskennellä. Ehkä kuintenkin kallistun enemmän lastensuojelun puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti