5.3 Jatkuu.. Hempankaari ja Päihdeyksikkö

Hempankaari

Pitkäniemestä siirryimme värikkääseen Hempankaareen 
http://www.nokiankaupunki.fi/palvelut/perusturva_ja_terveys/vammaispalvelut/erityispalvelut/hempankaari/

Hempankaaressa meitä oli vastassa iloinen porukka jotka kaikki touhusivat jotain. Tuli itsekkin hyvälle mielelle kun näki että kehitysvammaisista pidetään huolta ja heidän elämäänsä tuetaan. Hempankaaressa heillä oli mahdollisuus maalailla, askarrella ja Hempankaaren yhteydessä oli myös vohvelibaari jota he pitivät, emme kyllä käyneet tällä kertaa maistamassa.  
   Minusta oli hieno ajatus ja se oli myös totta kun tiloja meille esitellyt ohjaaja sanoi ettei kehitysvammaiset ole sairaita. Mutta he voivat sairastua niinkuin minäkin vaikka flunssaan. 
   Hempankaari on paikka kehitysvaimmaisille aikuisille jossa tuetaan heidän aikuisuuttaan.

Päihdeyksikkö 

Hempankaaren jälkeen menimme päivän viimeiseen paikkaan eli Nokian päihdeyksikön asumisyksikköön, Asumisyksikkö oli kotimainen paikka mihin päihdeongelmissa olevat ihmiset saavat tulla asumaan. Sinne kuitenkin tullaan vain selvinpäin. Asumisyksikössä huolehditaan päihdeongelmaisista ja yritetään järjestetää heille parempaa elämää esim. hankkimalla asunto. 
  Meille kerrottiin että kaikki eivät sinne tullessaan osaa edes laittaa ruokaa tai pussilakanaa paikalleen. 
 Oli myös aika pysäyttävää kun kerrottiin että asukkaat olivat nuorentuneet. (keskimäärin 50-vuotiaita)
Useat paikan asukkaista eivät halua puhua asioitaan. 
  Mielestäni oli surullista että paikan asukkaita ahdisti aika ja erityisesti vaikka Joulu joka on yleisesti perhejuhla. 

Nykyään Tampereella toimii myös kotikatko:
http://www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/ikaihmiset/kotonaasuvalle/palveluja/kotikatko.html

Luin aiheesta  myös uutisen aamulehdestä jossa nainen jolla oli kotikatko sanoi että hän oli hyvin tyytyväinen siihen että voi tehdä asioita mitä tekisi muutenkin, mutta silti on katkolla. Ettei sen takia tarvitse lähteä jonnekkin.

Ajatuksia

Kaikki kolme paikkaa olivat lähihoitaja minäni näkökulmasta mielenkiintoisia ja näki kuinka lähihoitaja voi työllistyä monella eri tavalla. Tiedän kyllä ettei näistä paikoista ole ihan täysin minun juttuni, Ehkä kehitysvammaisten kanssa olisi ihan hauska työskennellä, mutta alkoholismi ja masennus olisivat liian raskasta joka päiväiseen elämään. Lähihoitajan työssä on tärkeää erottaa yksityiselämä työelämästä. Tuntuu että jo opiskellessa saa nähdä niin paljon erilaisia elämäntilanteita ja ihmisiä että silmät avautuvat eikä halua ajatella maailmaa niin mustavalkoisena.